Pääkirjoitukset 30.10.2008
Tuulivoima ei saa uhata maailmanperintöaluetta
TUULIVOIMA JA luonto eivät aina lyö kättä.
Vaasan edustalla, Mustasaaren Raippaluodossa ollaan ajautumassa ristiriitaan, jossa ovat osapuolina tuulivoimapuisto ja erityinen saaristoalue.
Etelä-Pohjanmaan Voiman Tuulivoima Oy suunnittelee 45 tuulivoimalan rakentamista Raippaluotoon. Ehdotuksesta odotetaan lausuntoa muun muassa Mustasaaren kunnalta. Ympäristöministeriö on saanut tiedon suunnitelmasta (Pohjalainen 29.10.).
Hanke on kiinnostava. Huolestuttava on kuitenkin tieto, jonka mukaan 24 neliökilometrin tuulivoimapuistosta viidesosa rakennettaisiin maailmanperintöalueelle.
Näin ei voi olla. Tuulivoimasuunnitelma ei saa uhata maailmanperintöaluetta. Näsinneulan korkuisten tuulimyllyjen on pysyttävä rajan ulkopuolella.
UNESCO HYVÄKSYI Merenkurkun saaristolle maailmanperintöalueen statuksen vain kaksi vuotta sitten. Statuksella on maailmanlaajuista arvoa, joka ei tulevaisuudessa ainakaan vähene.
Suomesta ensimmäisenä luontokohteena Unescon maailmanperintöluetteloon hyväksytty Merenkurkun saaristo on Ruotsin Höga Kustenin, Korkearannikon, maailmaperintökohteen laajennus. Alueet muodostavat geologisen kokonaisuuden, jossa maankohoaminen on nähtävissä ainutlaatuisella tavalla.
Ruotsissa on jo päätetty, ettei tuulivoimaloita rakenneta maailmanperintöalueen tuntumaan. Ruotsi ei testaa luontoalueen arvoa ja rajoja tuulimyllyillä, ja välttää ikävän yhteenoton Unescon maailmanperintökomiteassa.
Saksan Dresdenillä on kokemusta siitä, mitä tapahtuu, jos maailmanperintöaluetta rikotaan. Komitea uhkaa vetää statuksensa pois Dresdenin jokivarsialueelta, koska sinne on rakennettu silta.
Suomella ei ole varaa tärvellä edes mainettaan siten, että Unesco joutuu puuttumaan toimiin - puhumattakaan siitä, että olisi varaa tärvellä itse aluetta.
SAARISTO MUUTTAA koko ajan muotoaan. Merenkurkun maailmanperintöalueella uusia saaria nousee ja maa-ala kasvaa vuosittain sadalla hehtaarilla. Tämä on Merenkurkun saariston ihme.
Alueen käyttöä ohjaa tulevaisuudessa maakuntakaava, joka on ympäristöministeriössä tarkistettavana. Valitusaika on menossa. Tässä kaavassa on osoitettu paikka, joskin melko pieni, myös tuulipuistolle.
LUONTOARVOJEN JA tuulivoiman ristiriita on paradoksaalinen. On epämiellyttävää asettaa vastakkain saariston luonto ja niin sanottu puhdas tapa tuottaa energiaa - molemmilla kun on arvonsa.
Puisto synnyttää luonnon kannalta kaksi ongelmaa. Toinen on myllyjen rakentamisen ja käytön vaatima toiminta ja toinen myllypuiston maisema. Maisemallista merkitystä ei ole vara vähätellä. Paraatipaikoille ei tuulipuistoa pidä rakentaa, ja maailmanperintöalue on tällainen paikka.
Kyse ei ole kenenkään pahasta tahdosta. Liiketaloudelliset seikat ovat varmasti ohjanneet suunnittelua ja se on hyväksyttävää.
LOPULTA ON kyse arvonäkökulmasta, hyödyn ja haitan suhteesta. Luontoarvojen loukkaaminen kuohuttaa mieliä ja taistelut häviää yhä useammin se osapuoli, joka rikkoo rajan.
Tätä taustaa vasten tuulivoimayhtiölle voi suositella vain yhtä suuntaa. Sen kannattaa tehdä uusi suunnitelma ja jättää maailmanperintökohde rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti