27.8.09 UusiSuomi http://www.uusisuomi.fi/
http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/27/ideologista-sahkoa-erityisehdoin/
Energiakeskustelussa sanavalinnat ovat mielenkiintoisia. Kun kuulemme sanan tuulipuisto, mielleyhtymä on mukava eikä kukaan hätkähdä, vaikka näkisikin kaksikymmentä sadanviidenkymmenen metrin korkuista tornia törröttämässä rumasti maisemassa. Jos sen sijaan joku puhuisi ”voimalinjapuistosta” viitaten puiden kokoa paremmin myötäileviin korkeajännitetorneihin tai ”ydinvoimalehdosta” viitaten kahteen, kolmeen samalla saarella nököttävään reaktoriin, kielitietoiset nostaisivat mekkalan. Meitä yritetään manipuloida!
Ei ole sattuma, mitä asioita kielen annetaan hyväillä, mitä puolestaan tökkiä. Ja jotkut osaavat käyttää tilannetta hyväkseen muita taitavammin. ”Ihailen vallankumouksellisia, jotka näkevät niin paljon vaivaa räjäyttämällä dynamiitilla muureja, kun voisivat vain anastamalla oikeinajattelevien avainnipun astua rauhallisesti sisään ketään herättämättä”, kirjoitti Georges Bernanos Maalaispapin päiväkirjassa.
Edellä mainituista syistä, tasapuolisuuden vuoksi, puhun tietoisesti tuulivoimateollisuudesta ja tuulivoimalobbysta - vaikka joissakin piireissä halutaankin tuulivoiman kohdalla puhua vain tuotannosta ja asiantuntijoista. Kyseessä on teollisuudenala, jolla on lobbarinsa siinä missä muillakin. Tämä teollisuudenala tosin ei ole itsessään kannattava, mutta ei se tuulivoimalobbya varsinaisesti haittaa, sillä yhteiskunnan avulla asiaa on autettu. Toistaiseksi jokainen rakennettava megawatti vaatii yhteiskunnan tukea puoli miljoonaa euroa. On selvää, ettei tällainen valtiontuki voi jatkua, kun suunnitelmissa on rakentaa EU:n antamien tavoitteiden mukaisesti pari tuhatta megawattia lisää nykyisen 120 megawatin lisäksi. Ilman tukea tuulivoimateollisuus ei kuitenkaan jää, sillä kuluttaja pakotetaan syöttötariffien avulla tukemaan sitä.
Rehellisyyden nimissä niitä tulisikin kutsua pakkosyöttötariffeiksi.
Kävin tiistaina Inkoossa kuuntelemassa ProBarösund -liikkeen keskustelutilaisuutta ja osallistumassa siihen itsekin. Aihe veti kunnantalon saliin hämmästyttävän paljon väkeä, sillä Inkoo-Raaseporin merialueelle suunniteltu tuulivoimalaitoskompleksi kuohuttaa tunteita. Eikä ihme, alue sijaitsee näkyvällä paikalla kahden Natura-alueen tuntumassa, linnustoltaan merkittäväksi luokitellussa saaristossa.
Jos suunnitelmat toteutetaan, 53 km2 alueelle valmistuu noin 60 kappaletta 150 metrin korkuista tuulivoimalaa, yhteensä noin 180 MW verran. Paikalla ollut tuulivoimaan erikoistunut maisema-arkkitehti totesi hankkeen muuttavan maiseman dramaattisesti.
Kyseessä on valtava projekti, sillä toistaiseksi Suomessa on 120 MW edestä tuulivoimaa, kattaen reilut 0,2 % sähköntuotannostamme. Tämä Inkoo-Raaseporin tuulivoimala-alue kattaisi arvioiden mukaan 40 prosenttia Espoon sähköntarpeesta. Lisäksi suunnitelma sisältää 200 MW varavoimalan, joka käy todennäköisimmin diesel-öljyllä.
Missään polaarisella merialueilla ei ole näin suurta tuulivoimalaa. Paikalliset hankkeen vastustajat vetoavat, että hankealuetta ei ole tutkittu riittävästi eikä harvinaislaatuinen saaristomme ei ole oikea paikka hankkia kokemuksia.
Kansanliikkeen kokoajat sanovat, etteivät he vastusta tuulivoimaa mutta haluaisivat sen sijoittamiselle vastaavia kriteerejä kuin Ruotsissa, jossa on tehty periaatepäätös olla tuhoamatta saaristomaisemaa. He toivovat, että Suomessakin toteutettaisiin valtakunnallisen tason kokonaissuunnitelma eikä edettäisi yksittäinen hanke kerrallaan. Samoin toivotaan, että määriteltäisiin jokin vähimmäisraja, jota lähemmäksi asutusta tuulivoimateollisuutta ei osaa rakentaa sen melu- ja maisemahaittojen vuoksi.
Kohtuullisia toiveita, semminkin kun hanke rahoitetaan veronmaksajien tai kuluttajien varoilla. Olkoonkin, että monella oli NIMBY-intressi - toisaalta NIMBYjä olivat myös helsinkiläiset kunnallispoliitikot, jotka estivät tämän Helsingin Energian hankkeen sijoittamisen pääkaupunkiseudun edustalle.
Jos kyseessä olisi ollut jokin toinen energiamuoto, paikalla olisivat olleet kansalaisten oikeuksia ja luonnonsuojelualueiden rauhaa puolustamassa myös ympäristöjärjestöt, ja pari Greenpeacen hyvin palkattua stunttiakin olisi kai jo ehtinyt järjestää jonkin performanssin.
Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu.
